Oili ja Zip MM-kisoissa

MM-seikkailu

WP_20150621_004

Suureksi ilokseni pääsimme Zipun kanssa Suomen tämän vuoden tokomaajoukkueeseen. Teimme kovasti töitä ja selvisimme hyvin karsinnoissa. Taso Suomessa on niin kova, että on jo vähän niin kuin puoliksi voittanut, kun klaaraa tiensä karsinnoista joukkueeseen. Tosin sen jälkeen töitä on hurjasti.

Valmistautuminen kisaan ei sujunut kuitenkaan ihan odotetusti. Olin ajattelemattomasti buukannut itselleni niin paljon viikonloppu- ja iltatöitä kisaa edeltävään aikaan, ettei päässyt testaamaan tekemistämme mihinkään kisaan. Näin ollen SM-kisat olivat tosi tärkeät. Sinnekään emme lopulta päässeet, sillä Zip satutti varpaansa muutama päivä ennen kisoja. Karvain mielin jättäydyin pois kisasta. Zip oli tehnyt hyviä treenejä ja olin aika luottavainen sen tekemiseen, joten pettymys oli suuri. Koko loppuaika ennen MM-kisoja meni vain varovaisia pieniä treenejä tehden, varvasta varoen. Koira ei kuitenkaan aristellut eikä ontunut, joten vihdoin pääsimme matkaan kohti Torinoa. Täytyy sanoa, että kisoja edeltävä aika ei ollut helppoa.

Kisapaikka oli olympialaisten urheiluhalli, missä oli reilusti tilaa. Samaan aikaan ei ollut koiranäyttelyä kuten usein ennen on ollut tapana. Ulkona oli lähes 30 asteen helle, mutta hallissa oli ilmastointi ja sitä kautta selkeästi viileämpi. Mukava hotellimme sijaitsi aivan lähellä ja siitä oli helppo kävellä hallille. Kaikki veivätkin koiria lepäämään sinne välillä, jos se vain oli mahdollista aikataulullisesti.

Torstain treenit menivät suht hyvin ja lähinnä annoinkin koiran tutustua alustaan. Matto oli liukas, mutta ei ollenkaan mahdoton. Zip on aina ollut hyvä mattoalustoilla. Varvas kesti hyvin, mikä oli pääasia tuossa vaiheessa. Tiesin kyllä, että muutama viimeistelyjuttu oli jäänyt tekemättä ja se näkyi. Pahin niistä oli kapulan epäsiisti nosto, mitä emme olleet tassun takia päässeet korjaamaan riittäväsi. Koetin muistuttaa asiasta, mutta oikeasti toimiakseen se olisi vaatinut aika paljon enemmän tekemistä.

Me pääsimme kehään perjantaina iltapäivällä eli ensimmäisenä kisapäivänä. Noin sata koiraa kilpaili mestaruudesta, joten hyvin oli onnistuttava. Tuomareilla oli tiukka linja emmekä kyllä ymmärtäneet heidän ajatuksiaan. Mutta olimme kaikki samalla viivalla.

Kehään mennessämme olin oikein rento ja hyvällä tuulella, kiitos joukkuekavereiden. Ajattelin vain, miten onnekas olinkaan saadessani vihdoin mennä kehään parhaan kaverini kanssa. Zip oli myös rento, mutta kuitenkin keskittynyt. Kehässä oli oikein mukavaa, joskin ohjatun kapulan nosto oli aikas ruma… Liikkeet menivät aika hyvin, jopa seuruu, joka oli pelkkää käännöstä ja väännöstä. Olin tosi helpottunut, kun kaikki meni niinkin mukavasti – saimme jopa ykkösen ja olimme viidensiä lauantain kisassa kapulavirheestä huolimatta! Ykkösiä taidettiin tehdä peräti kuusi… Suomen joukkueesta myös Riitta ja Tikka selvittivät upeasti tiensä finaaliin palkintopallin kautta.

Lauantai oli meille huilipäivä. Christa ja Kaaos voittivat hienosti lauantain kisapäivän ja myös Katja ja Zen pääsivät finaaliin. Suomalaiset voittivat samalla joukkuemaailmanmestaruuden, mitä juhlistimme illallisella. Oli aikas mahtava fiilis. Ennen illallista kävimme vielä treenaamassa läheisessä puistossa ja muistuttelin Zipulle kapulan pitoa ja siisteyttä. Se vastasi hyvin treeniin.

joukkuekulta_0

Sunnuntaina pääsimme kehään aamupäivästä ja teimme taas ykkösen. Meille kävi kyllä kamala virhe: Zip ei laskenut irti ekalla käskyllä ohjatun kapulasta. Iltainen treeni ehkä vaikutti siihen, että se halusi olla superpätevä. Samaa sillä on ollut joskus ennenkin. Tuollainen virhe on niin iso, että ajattelin sen romuttavan kaiken. Mutta tuomarit olivat kilttejä ja kaiken lopuksi sijoituimme kuudensiksi lopputuloksissa. Koko päivän joutui sijoitusta jännittämään, mutta muillekin taisi sattua kaikenlaista. Christa ja Kaaos nousivat komeasti hopeapallille eikä Riitalta ja Tikaltakaan palkintopalli kauas jäänyt neljännellä sijalla.

Me2

Olin äärimmäisen tyytyväinen Zipuun. Sen kanssa on ilo olla kehässä. Se antaa aina kaikkensa ja haluaa tehdä asioita kanssani. Ja se on niin iloinen! Kisan jälkeen jäimme vielä muutamaksi päiväksi Italiaan lomailemaan ja rentoutumaan. Olimme kyllä sen tarpeessa ja oli ihanaa nauttia lämmöstä ja merestä vielä.

Haluan kiittää Peteä, joukkueenjohtaja Pirkkoa ja koko joukkuetta mahtavasta reissusta! On etuoikeus kuulua tähän tiimiin. Kiitos! Nyt on ajatukset jo kohti PM-kisoja lokakuun lopussa.

Oili ja Zip